Pidempiaikainen investointisuunnitelma kylittäin – näkökulmia kunnan kehittämiseen

Johdanto
Kunnalliset investoinnit suunnitellaan usein lyhyellä tähtäimellä, ja niiden toteutus keskittyy valtuustokausien aikana määriteltyihin painopisteisiin. Jarkko Stråhle toi puheessaan esille ajatuksen pidempiaikaisesta, kyläkohtaisesta investointisuunnittelusta, joka sitouttaisi kunnan ja asukkaat pitkäjänteiseen kehittämistyöhön. Tämä artikkeli tarkastelee Stråhlen ehdotusta, kyläyhdistysten roolia sekä pienten kylien mahdollisuuksia osana kehityssuunnitelmaa.


Inspiraatio Tampereelta: Pitkän tähtäimen visio

Stråhle viittasi puheessaan Tampereen tapaan sitoutua pitkäjänteisiin kehitysohjelmiin. Hän kuvaili, kuinka Tampere on ”sitoutunut siihen, että he vievät tiettyä ohjelmaa eteenpäin.” Hyvä esimerkki tästä on heidän juna-aseman kattamisen suunnitelma, joka on osa laajempaa kehitysvisiota.

”Meillä ei ehkä niin tällaisia korkealentoisia ajatuksia olisi,” Stråhle toteaa. ”Mutta meillä on sitten näitä kouluprojekteja ja muuta rakentamista, infraprojekteja ja tämän tyyppistä.”


Valtuustokaudet ylittävä suunnitelma

Stråhle nosti esille tärkeän haasteen: kuntien kehitystyö jää usein kesken valtuustokausien vaihtuessa. Hän ehdotti vision ja polun määrittämistä, jotka ohjaisivat päätöksentekoa yli vaalikausien. Tämä edellyttäisi laajaa sitoutumista niin päättäjiltä kuin virkamiehiltäkin.

”Näen, että tämmöinen ajatus olisi hyvä,” hän painotti. ”Ja sitten siitä voitaisiin johtaa tämän tyyppisiä pienempiä taajamasuunnitelmia.”


Koko kunta huomioon: Pienemmät kylät ja kyläyhdistykset

Stråhle esitti kyläkohtaisia suunnitelmia taajamille, kuten Ryttylälle, Hikiälle, Oitille ja Monnille. Kuitenkin myös pienemmät kylät ansaitsisivat tulla osaksi tätä kokonaisuutta.

Kyläyhdistysten rooli:

  • Kyläyhdistykset voivat toimia tärkeinä yhteistyökumppaneina suunnittelussa.
  • Ne tuntevat paikalliset tarpeet, kuten leikkipaikkojen, puistojen, valaistuksen tai ulkoilureittien parantamisen.
  • Yhdistysten osallistaminen voisi lisätä asukkaiden sitoutumista ja parantaa suunnitelmien osuvuutta.

”Meillä olisi koko kunnan kattava suunnitelma ja pienempiä taajamakohtaisia murusia,” Stråhle kiteytti. Tämän ajatuksen jatkeena myös pienemmät kylät voisivat olla mukana yhteisessä visiossa ja kehitystyössä.


Taajamasuunnitelmat: Konkreettisia hankkeita kylittäin

Stråhle hahmotteli mallia, jossa kunnan laajuinen visio pilkottaisiin kyläkohtaisiksi suunnitelmiksi. Näitä suunnitelmia voisi toteuttaa Ryttylässä, Hikiässä, Oitissa ja Monnissa, joissa keskityttäisiin kylien arkeen läheisiin hankkeisiin.

”Oli ne vaikka puistoja tai leikkipaikkoja, koiraulkoilutusmahdollisuuksia, katuvalaistusta tai jotain muuta, mutta ikään kuin pienempiä murusia siitä.”

Taajamasuunnitelmat toisivat suurten investointihankkeiden rinnalle asukkaiden arkea parantavia, konkreettisia projekteja. Ne voisivat myös lisätä kyläyhteisöjen osallisuutta kehitystyössä.


Osallistuva budjetointi (OSBU) kylien tarpeiden tukena

Osallistuvan budjetoinnin (OSBU) malli täydentäisi Stråhlen esittämää suunnitelmaa. Asukkaat voisivat ehdottaa ja äänestää kyläkohtaisista pienprojekteista, kuten leikkipuistoista tai valaistusparannuksista.

Tämä edistäisi demokratiaa ja toisi kuntalaiset entistä tiiviimmin osaksi päätöksentekoa. Lisäksi OSBU tarjoaisi kyläyhteisöille mahdollisuuden vaikuttaa suoraan resurssien kohdentamiseen.


Kohti pitkäjänteisempää kehitystä

Stråhlen ehdottama malli yhdistää pitkäjänteisen investointisuunnittelun, kyläkohtaisen konkretian ja asukkaiden osallisuuden. Hänen visionsa perustuu tasapainoon kunnan laajuisten hankkeiden ja kylien arjen tarpeiden välillä.

Tämä lähestymistapa voisi tarjota kunnille uuden, strategisemman tavan vastata niin nykyisiin kuin tulevaisuuden haasteisiin. Samalla se vahvistaisi asukkaiden osallisuutta ja luottamusta päätöksentekoon.


Lopuksi

Pidempiaikainen ja kyläkohtainen investointisuunnittelu, jossa kyläyhdistykset ja pienemmät kylät otetaan mukaan, on mahdollisuus tehdä kunnallisesta päätöksenteosta osallistavampaa ja pitkäjänteisempää. Nyt on aika pohtia, kuinka tämänkaltaiset ideat voidaan tuoda osaksi kunnan arkea – ja tehdä päätöksiä, jotka kestävät sukupolvien yli.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Scroll to Top